.jpg)
Istuin 12-vuotiaan poikani luokkaretkirahastoa koskevassa etävanhempainillassa hiljaa, keskustelua seuraillen.
Välifaktana todettakoon, että tämä lienee yksi niistä harvoista tapahtumista, kun en yleensä jännitykseltäni avaa suutani lainkaan.
Keskustelun siirtyessä keksipurkkien myyntiin ja siitä aina puhtaan rahalahjoituksen kautta huoleen perheistä, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta osallistua luokkaretkeen, avasin mikrofonini ja lausuin yllätyksekseni ääneen vain sekunteja aiemmin mieleeni pulpahtaneen idean;
"Hei, täällä Noora, Kaapon äiti huutelee. Aluksi haluaisin rehellisyyden nimissä todeta, että olen maailman surkein keksipurkkimyyjä, joten ihan tämmösellä itsellenikin puuntakaa tulevalla idealla lähdin kyselemään, onko meissä vanhemmissa muita yrittäjiä, jotka voisivat omalla tuotteellaan tai palvelullaan auttaa luokkaa retkirahan kerryttämisessä..
Olen itse paikallinen valokuvaaja ja järjestän aika-ajoin niin sanottuja minikuvauksia joiden myynnistä voisin mielelläni lahjoittaa osan luokkaretkirahastoon. Älkää vielä kysykö mitään yksityiskohtia tai lukuja, koska keksin idean vasta hetki sitten, mutta makustelkaa ideaa. Olisi kiva jos muitakin yrittäjiä lähtisi mukaan."
Sulkiessani mikrofonin häpeä torui impulsiivisuuttani; "Olisit nyt Palonen herranjumala ollut hiljaa ja myynyt niitä keksipurkkejasi kuten kaikki muutkin."
(Kuvassa ihana Emma Majamaa)
Vaan en ollut. Enkä myynyt.
Itseasiassa ideamoottorini vaihtoi vain isompaa vaihdetta silmään ja lähdin jatkojalostamaan ideaa.
Mitä jos jatkaisin osaamiseni avulla hyvän tekemistä myös muihin hyväntekeväisyyskohteisiin?
Siinä samassa olinkin jo naputellut ensimmäisen minikuvauspäivän julki:
"MINIDARK-henkilökuvaus sunnuntaina 21.11.2021 ja jokaisesta myydystä kuvauksesta 20€ Seutulan koulun 6A-luokkaretkirahastoon." www.noorabom.fi/minikuvaus
Ensimmäinen minikuvauslahjoitus menee ns. "omaan pussiin" lahjoituksen kohteen ollessa oman poikani luokka, mutta sain jo Instagramin kautta upeita ehdotuksia tulevien minikuvausten lahjoituskohteista.
Uskon ajatukseeni – enkä nyt viittaa nimenomaan omaan työhöni, vaan koko konseptiin, jossa luokat ja seurat tekisivät yhteistyötä pienyrittäjien kanssa.
Vaikka vanhempien keskuudessa ei olisi tarkoitukseen sopivia yrittäjiä, kannustaisin kääntymään paikallisten yrittäjien puoleen.
Perheen aikuiset ja lapset voisivat tehdä oman osuutensa keräykseen kertomalla pienyrittäjän yhteistyötuotteista ja -palveluista ympärilleen.
Yrityksellä on mahdollisuus saada verovähennyksiä alle 850 euron lahjoituksesta yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen.
Esimerkiksi jos osakeyhtiö tai osuuskunta tekee 850 euron lahjoituksen, saa se 170 euron verovähennyksen.
Olisi ihana kuulla, mitä ajatuksia ideani – josta taikuri itsekin oli ihmeissään – teissä herätti. Käy kommentoimassa ajatuksiasi Instagramin postaukseeni täällä <3
<3:lla Noora