"Kaikki järjestyy"

Olemme kaikki katastrofaalisen aiheen äärellä ja huoli terveydestä ja taloudesta on valtava. Tämä näkökulma on varmasti yhteinen ja vaatii tuskin tarkennusta.

Haluan kuitenkin antaa ripauksen ajatustani koronan kääntöpuolesta.

Huomaan kaivavani ikävistäkin asioista poikkeuksetta positiivisia puolia. Joillekin se voi kuulostaa vakavan asian vähättelyltä mutta itselleni se on selviytymiskeino, jossa kasvatuksella on ollut suuri rooli. "Kaikki järjestyy" on vanhempani sanonut kaikki nämä vuodet – sairastuessani kahdeksan vuotta sitten syöpään ja nyt heidän ollessaan jumissa maapallon toisella puolen, vailla tietoa koska pääsevät kotiin.

Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella. Kaikki järjestyy, kun ei ole vaihtoehtoja.

Kuten kunnioittamani, viisas Varpu Hintsanenkin opettaa: "Emme voi aina valita mitä elämä tuo meille eteen, mutta voimme valita miten siihen suhtaudumme”

Viime viikot on olleet varsin hektisiä sovittaessani yhteen uuden studioni valmistelua, kuvauksia editointineen ja töitäni tapahtumien parissa. Olen ollut itselleni erittäin tärkeän ja ihanan aiheen äärellä, mutta samalla laiminlyönyt omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani riistämällä päiviini lisää tunteja levosta sekä ajasta ystävieni ja perheeni kanssa.

On inhimillistä, että uuden unelman alkuun saattaminen vie oman aikansa, mutta voisiko sen tehdä maltillisemmin ja tarkemmin priorisoiden? Kyllä. Olisinko ryhtynyt jo konkreettisiin toimiin ilman koronaa? En.

Nuorimmaiseni on nyt flunssan kourissa ja ylivarovaisuutta noudattaen jätin kaikki kolme lastani kotiin. Meidän karanteenimme on jo alkanut. Olen perunut ensiviikon Espanjanreissun (johon olin menossa tekemään osin töitä) ja reissusuunnitelman vuoksi ensiviikon studiokalenteri on jo valmiiksi tyhjä.

Bookauksia otan muutosvarauksella vasta sellaiseen ajankohtaan, että perheeni kaikki jäsenet ovat täysin oireettomia. Silloinkin erityistä varovaisuutta noudattaen.

Tällä hetkellä haluan sivuuttaa taloudellisen tappion ja keskittyä enemmän yhdessäoloon. Perheeseeni. Haluan iloita myös ilmastoon vaikuttavista positiivisista muutoksista. Keskittyä niihin hyviin asioihin, joita meillä käsissämme on.

Huomasin pettyväni, kun kouluja ja päiväkoteja ei jo eilen suljettu. Vaikka voimme osaltamme vaikuttaa runsaastikin levinneisyyden hidastamiseen, koen että tarvitsemme järeämpiä keinoja toimiaksemme sataprosenttisesti ja ajoissa. Tarvitsemme pakkokeinoja pysähtyä.

Muistakaamme huolehtia toinen toisistamme. Tehdä jokainen osamme, että tilanne paranee ja levinneisyys hidastuu. Pestä käsiä – kunnolla. Kiireettömästi. Siitä piiruakaan luistamatta. Opettaa sama lapsillemme ja jatkaa tätä käytäntöä myös "normaaleissa" olosuhteissa.

Ymmärretään, että vaikka emme itse pelkäisi, voimme toimia heitä varten joille pelko ja uhka on todellinen.

<3:lla Noora